 |
|
|
|
|
Tanskandoggien yleisimmät sairaudet ja viat SISÄLLYSLUETTELOA VAKAVAT, HERKÄSTI KUOLEMAAN JOHTAVAT SAIRAUDET ALKUSANAT Mervi Ihantola Kohtien 5 lisäykset M.Tapio,kennel Genedda,lainaus Tanskandoggi-rotuinfosta 1998
Kardiomyopatiaa esiintyy monilla koiraroduilla ja se onyleisimpiä "hankittuja" sydänsairauksia. Se ei ole synnynnäinenepämuodostuma, vaan sairaus, joka kehittyyeläimelle vasta syntymän jälkeen, myöhemmälläiällä. Eläimellä on perinnöllinen "taipumus" sairauteen.Keskikokoisten ja suurten rotujen (dobermann, bokseri,irlanninsusikoira, tanskandoggi ja newfoundlandin-koira)keski-ikäiset urokset, ovat tyypillisiä kardiomyopatiaansairastujia. Sairautta toki esiintyy monilla muillakinroduilla. Ikäjakautuma on pikkupennusta yli kymmenvuotiaaseenkoiraan. Myös nartut sairastuvat kardiomyopatiaan.Sairaus kuvattiin ensimmäisen kerranUSA:ssa 1970.Dilatoiva kardiomyopatia (DCM=dilated cardio-myopthy)on sydänlihassairaus (kardiomyopatia). Dilatoivassakardiomyopatiassa nähdään sydämen lihas-soluissasairaudelle tyypillisiä muutoksia. Sydänlihasei sairauden vuoksi pysty supistumaan normaalisti. Syntyysydänlihaksen toimintahäiriö ja EKG:ssä ja ultra-äänitutkimuksessatodettavat muutokset. Kun sydänlihassolutvähitellen menettävät supistumiskykyään sydän,erikoisesti sen vasen kammio laajenee (dilatoituu).Sydämen koko suurenee ja koko sydämen supistumisvaiheen(systole) toiminta heikkenee. Sydämen verisuonetja sydämen läpät ovat terveitä. Syytä sydänlihassolujensairauteen ei tunneta. Sairaus on ns. pri-maarinen(ensisijainen) sydänlihassairaus, joka tarkoittaa,että mitkään muut sairaudet eivät DCM:aa aiheuta.Statistiikkaa siitä, minkälainen on sairauden alueellinenlevinneisyys eri maissa, ei ole olemassa. Selväon, että sairautta ei esiinny ainoastaan tietyssä linjassatai muutamissa tietyissä linjoissa, vaan se on laajastilevinnyt populaatioon.Kardiomyopatian sairastumiseen vaikuttavat sekäyksilön geenit, että muut tekijät, kuten koiran ikä ja sukupuoli.Muut tekijät vaikuttavat sairauden ilmaantumisikään,sen vakavuuteen ja sairauden kulkuun.DCM:lle on tyypillistä, että vasemman kammiontoiminta heikkenee aluksi ilman näkyviä muutoksiakoiran terveydentilassa. Tätä kutsutaan oireettomaksiDCM:ksi. Oireeton dilatoiva kardiomyopatia ilmeneenäennäisesti täysin terveellä eläimellä, jolla kardiomyopatiavoidaan havaita ainoastaan sydämen ultraäänitutkimuksessatodettuna systoolisena vajaatoimintanatai rytmihäiriöinä.Kliinisessä muodossaan sairaus ilmenee useallaeri tavalla. Lihasten supistumisvajaus voi johtaa sydämenvajaatoimintaan. Dobermannilla voi esiintyä myösniin sanottua rytmihäiriö kardiomyopatiaa, jolloin sydämensähköinen häiriö aiheuttaa häiriöitä lyöntirytmiin.Molemmat muodot saattavat johtaa äkilliseen sydänkuolemaan.EKG:ssä (elektrokardiografia) nähdään graafisessamuodossa sydämessä tapahtuva sähköinen toiminta.EKG:tä käytetään nimenomaan erilaisten rytmihäiriöidentutkimukseen. EKG:n otto on helppoa ja se ontärkeimpiä DCM:n tutkimusmenetelmiä.Oireettoman DCM:n tai epäillyn kliinisen kardiomyopatiantoteamisessa saattaa normaalin EKG käyräntaltiointi olla liian lyhytaikainen. Ns. Holter tutkimustarkoittaa EKG käyrän rekisteröintiä 24 tunninajan. Holter tutkimus vaatii erikoislaitteiston, jota koirakantaa mukanaan vuorokauden ajan. Tutkimuksen tulostentulkinnoissa esiintyy epätietoisuutta ja erilaistamielipidettä. Pieni määrä rytmihäiriöitä esiintyy myösterveillä yksilöillä. Kuinka paljon rytmihäiriöitä oireettomastisairaaksi luokiteltavalla koiralla on? Ultraäänitutkimus on toinen menetelmä, jolla arvioidaansydämen toimintaa. Tässä tutkimuksessa "sydännähdään sisältä" ja mitataan erilaisia sen kokoonja supistuvuuteen liittyviä suureita. DCM:n ultraäänitutkimuksessatutkitaan vasemman kammion systoolistatoimintaa mittaamalla ns. left ventricular shorteningfraction (LV FS). Tarkan numeerisen arvon määrittäminenvaatii taitoa ja hyvää ultraäänilaitteistoa. Tavallisestiarvot ovat välillä 20% - 45%. Tutkijoiden mielipiteethyväksyttävistä minimiarvoista eri roduilla ero-avathieman. Alin arvo voi olla matalampikinkuin 20%. LV FS raja-arvoalueella olevien yksilöidentilaa kardiomyopatian suhteen on mahdotonmäärittää yhden yksittäisen tutkimuksen perusteella.Tällaisten koirien uusintatarkastus suositellaan tehtäväksi1/2-1 vuoden kuluttua.Ultraäänitutkimuksessa tarkastellaan myös muitasydämen systooliseen toimintaan liittyviä parametrejä.Näiden arvojen rotukohtainen merkitys on vielävähemmän tutkittu.Keuhkojen ja sydämen röntgenkuvauksessa nähdäänDCM potilaalla sydämen suurentumista, ja mikälivajaatoimintaa esiintyy, sille tyypilliset keuhkomuutokset.Pelkkä röntgentutkimus ei ole riittävä kardiomyopatiadiagnoosin asettamiseen ja hoitosuunnitelmantekemiseen. Varsinkin oireetonta tai alkuvaiheessa olevaakliinistä DCM:aa on röntgenologisesti mahdotontodeta.Edellämainituista seikoista johtuen oireettomanDCM:n diagnoosin asettaminen ja terveystodistuksenantaminen voi olla vaikeaa. Eläimen terveeksi toteaminenei koskaan ole lopullista kardiomyopatian suhteen.Tänä päivänä yleinen käsitys on, että terveystodistuseläimelle voidaan antaa korkeintaan vuodeksikerrallaan.Oireettomassa DCM muodossa koira on näennäisestiterve. Sairauden edettyä kliiniseen vaiheeseenkoira saattaa olla väsynyt, kärsiä hengitysvaikeuksista,yskiä ja olla ruokahaluton. Oireet ilmaantuvat useinyhtäkkiä ja ne muistuttavat usein hengitystieinfektio-ta. Tällaiset oireet DCM potilaalla johtuvat sydämenhuomattavan vajaatoiminnan aiheuttamasta nesteidenkerääntymisestä elimistöön, erikoisesti keuhkojen alueelle.Yhtäkkiset heikkous- tai tajuttomuuskohtauksetovat äkillisen rytmihäiriön tyypilliset oireet.DCM hoidossa on ratkaistava miten vakavaa tilannettaja millä lailla oireilevaa koiraa lähdetään hoi-tamaan.Ultraäänitutkimus, EKG ja sydämen röntgen-kuvausauttavat hoidon suunnittelussa. Lääkitys joudutaanpäättämään yksilöllisesti DCM etenemisen, ryt-mihäiriöidenlaadun ja voimakkuuden, sydämen vajaatoiminnanasteen sekä koiran kliinisen tilan mukaan.Jos koiralla todetaan oireeton tai kliininen dilatoivatai rytmihäiriö kardiomyopatia, on harkittava eläimenlääkityksen aloittamista. Elimistöllä on omat järjestelmänsä,joiden avulla verenpainetta ja verenkiertoapyritään hätätilanteissa ylläpitämään. Tämän järjestelmänaktivoituminen ja pysyvä olemassaolo rasittaavajaatoimintaista sydänlihaksistoa. Haittavaikutuksiinpuututaan lääkkeillä.Yleisesti hyväksytyn käytännön mukaisesti lääkitysaloitetaan jollakin ns. ACE estäjistä (enalapril, benazepril,ramipril). Rytmihäiriöitä voidaan hoitaa beta-blokkereilla,mexiletiinillä tai sotalolilla.Sydämen vajaatoimintaan liittyvää nesteiden ke-rääntymistäpidetään kurissa nesteenpoistajien (furosemidi)ja mahdollisen digoksiinhoidon avulla. Myösmuita rytmiin ja sydämen toimintaan vaikuttavia lääkityksiävoidaan käyttää. Hyviä kokemuksia on saatu uudenpimobendaanin käytöstä kardiomyopatian hoidossa.Tukihoitona voidaan käyttää esimerkiksi L-karnitiinia,sillä eräillä roduilla joillakin yksilöillä karnitiininon todettu vaikuttavan positiivisesti koiran terveydentilaan.Syytä vaikutukseen tiedetä. Hapetus, nitro-jenkäyttö ja pakkolepo ovat pitkälle edenneen DCMmuita hoitomuotoja.Koira,jolla on hengitysvaikeuksia ja nesteen kerääntymistäelimistöön elää lääkityksistä huolimatta keskimäärinenää muutaman kuukauden. Jotkut koirat saattavat menehtyäyhtäkkiä rytmihäiriöiden johdosta.DCM periytymistapa on epäselvä. On mahdollista,että sairaudessa esiintyy kaksi erilaista alaryhmää, sydämenvajaatoiminta ja rytmihäiriö muodot. Periytyminenvoi olla erilainen näissä ryhmissä. Tänä päivänäon yhä tavallisempaa, että sekä jalostukseen käytettäviä,että muitakin koiria tutkitaan DCM:n varalta. DCMkliinisessä muodossaan saattaa kuitenkin tulla esiinvasta jalostusiän ylittäneellä koiralla, jolla on jo runsaastijälkeläisiä.Sydämen ultraäänitutkimus ja Holter tutkimus tarjoavatpienen mahdollisuuden ennakoida vakavan sairaudenolemassaoloa. Ongelmia kuitenkin on. Raja-arvojenepäselvyydet ultraääni- tai Holter mittauksissatekevät mahdottomiksi varman diagnoosin asettamisenosalla yksilöitä. Terveydentilan muuttuminen vuodenkuluessa tekee mahdottomaksi pysyvän ja lopullisenterveystodistuksen antamisen. Vuosittainen tutkimusDCM varalta on suositus. Ultraääni ja Holter tutki-mus yhdessä on kallis tutkimusmenetelmä, joka vaatiilisäksi lausunnon antavalta eläinlääkäriltä suurta ammattitaitoa.USA:ssa hyväksyttyjä lausuntoja antavat vainkardiologian erikoiseläinlääkärit. Suomessa olemmepäätyneet eurooppalaistyyppiseen ratkaisuun, jossavain Yliopiston Eläinsairaalan kardiologin lausunnothyväksytään virallisina tuloksina vuoden ajaksi.DCM on katsottava vakavimmaksi rotuumme koh-distuvaksiuhkaksi. Tämä ensinnäkin siksi, että siihenei löydy hoitoa. Yksilö ei milloinkaan parane sairau-destaan.DCM on kliinisessä muodossa useimmiten erittäinnopeasti etenevä tauti. Toisaalta ongelmaksi sairaudentekee sen ilmeisen laaja levinneisyys, tuntematonperiytyminen ja diagnoosin asettamisen vaikeus.Alati pienenevä ja yhtenäistyvä geenipooli antaaDCM:lle hyvät mahdollisuudet muodostua suureksi riskiksijalostukselle ja olemassaololle.
Mahalaukun kiertymä on aina hengenvaarallinen jaakuutti sairaus. Tilanne alkaa mahalaukun laajentumisena.Laajentuminen johtuu tavallisesti runsaasta kaasunmuodostuksesta,mutta joskus myös ylensyönnistä.Kaasu venyttää mahalaukkua ja se kiertyy myötä- taivastapäivään estäen mahalaukun sisällön; kaasun, nesteidenja ruuan etenemisen takaisin ruokatorveen taieteenpäin ohutsuoleen.Mahalaukun laajentumisen ja kiertymän syitä eivieläkään tunneta riittävästi. Vaikuttaa siltä, että koirallaon siihen perinnöllinen taipumus. Taipumus voijohtua esimerkiksi rakenteesta, sillä syvä ja kapea rintakehäisilläkoirilla laajentumaa ja kiertymää esiintyykeskimääräistä useammin. Suurikokoiset ja jättirodutkuuluvat tyypilliseen potilasmateriaaliin. Koiran psyykkinentila edistää sairauden kehittymistä. Ns. "hyper"koirat, jotka kiihtyvät tai innostuvat helposti ovat riskipotilaita.Tapa syödä ruokaa vaikuttaa herkistävästi, silläruokailu äkkiä ahmien on haitallista. Myös ruoka-annoksenkoolla on merkitystä. Suuri ruoka-annos voiolla vaarallinen. Kuivaruuan monituntinen liottaminenhuoneenlämmössä ei ainakaan ole eduksi sairaudenennaltaehkäisyssä.Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan mahalaukunkiertymien määrä on voimakkaasti kasvanut viimeisenkolmenkymmenen vuoden kuluessa. Tilannetta on vaikeaselittää muutoin kuin koirien ruokinnassa tapahtuneittenmuutosten avulla. Teollisen koiranruoan käyttöon eräs harvoja yhtä selkeästi muuttuneita ympäristötekijöitäkoirien hoidossa. Mikä tai mitkä tekijät teollisissaruuissa edesauttavat kaasuuntumista ja mahalaukunlaajenemista ja kiertymistä on arvailujen varassa.Aikaisemmin uskottiin, että jostain syystä laajentunutmahalaukku on mekaanisesti herkempi kiertymäänja että voimakas, äkkinäinen liikunta lopuksikieräyttää sen ympäri. Tiedämme nyt, että kaikilla kiertymäkoirilla ei aina ole minkäänlaista fyysistä rasitustaesitietoina. Ilmeisesti monet muut liikuntaan liittyvättekijät ovat haitallisempia kuin mahalaukun mekaaninenliike.Koira tuntee kipua, kun mahalaukku laajenee. Kipunäkyy koiran käyttäytymisessä eri tavoin. Koira saattaaseistä hiljaa sahapukkimaisesti, liikkua jäykästi taijuoksennella levottomasti läähättäen. Monesti se seisoopää alaspäin tai hieman eteen ojennettuna aivankuin miettien oksentaako vai ei. Jotkut yksilöt valittavat,toiset yrittävät oksentaa. Kuolaaminen saattaa olla runsasta.Mikäli mahalaukku ei ole kiertynyt, vaan ainoastaanlaajentunut, oksentaminen saattaa onnistua. Parhaassatapauksessa ulos tulee mahalaukun sisältöä jakaasuja. Usein koira pyrkii juomaan suuria määriä. Runsasneste mahalaukussa pahentaa tilannetta. Jos mahalaukkuon jo kiertymässä oksentaminen ei onnistuja oksennuksessa nähdään ainoastaan ruokatorveenkerääntynyttä vettä ja limaa. Sylki ja vesi eivät ole päässeetetenemään mahalaukkuun asti kiertymän suljettuaruokatorven alapään.Selkein ulospäin näkyvä merkki mahalaukun laajentumisestaon eriasteinen turvotus, joka alkaa kylkikaarenloppuosan alueelta. Alkuvaiheessa epämääräisemmältänäyttävä turvotus laajenee ja täyttää myöhemminkoko vatsaontelon. Koira saattaa pahimmillaan ollapingottunut kyljistään kuin rumpu.Mahalaukun laajentuma ja kiertymä saattaa edetäerittäin nopeasti johtaen muutamassa tunnissa eläimenkuolemaan. Joskus eteneminen on hitaampaa jakoira voi olla päivänkin lievästi turvoksissa ja vaisu.Sairaus aiheuttaa verentungosta pernaan, yleisiä verenkiertohäiriöitä,kuolioita sekä häiriöitä neste- jaelektrolyyttitasapainossa. Lopuksi syntyy shokki ja eläinkuolee.Mahalaukun kiertymäpotilas on akuuttihoidon tarpeessa.Viivyttely hoitoon viennissä voi johtaa palautumattomiinmuutoksiin elimistössä ja koiran menehtymiseenleikkauksen aikana tai pian sen jälkeen. Hoidonensimmäinen ja tärkein päämäärä on helpottaapikaisesti vatsalaukun turvotus. Varhaisvaiheessa olevalaajentuma voi korjaantua lääkehoidolla tai mahalaukuntyhjentämisellä letkun avulla. Kiertymävaiheeseenedennyt tila joudutaan korjaamaan operatiivisesti.Akuutissa hätätapauksessa kaasuja voi joutua päästämäänulos suoraan vatsaontelon seinän läpi suurellainjektioneulalla. Toimenpiteen tekee helposti myös rohkeaja riittävästi motivoitunut omistaja. Lähes samanaikaisestitai mahdollisimman pian koiran shokkitilaaon hoidettava nesteytyksillä ja muulla tarpeellisellashokkihoidolla. Usein joudutaan siirtymään leikkaushoitoon,jossa mahalaukku tyhjennetään ja asento korjataan.Mahalaukun laajentuma ja kiertymä uusii erittäinherkästi. Nykyisin on käytäntönä kiinnittää mahalaukkuvatsaontelon seinämään. Siten estetään asentomuutoksenkehittyminen uuden laajentuman yhteydessä.Koiran jatkohoito kotona on vähintään yhtä tärkeääkuin operatiivinen ennaltaehkäisy. Ruokinnan tuleetapahtua useaan kertaan päivässä ja pieninä annoksina.Ruuan tulisi olla korkealuokkaista ja hyvin sulavaa.Erikoisesti teollisten muonien sopivuutta omalle koirallekannattaa tarkkailla. Myyjän vakuutteluihin ei pidäsokeasti uskoa. Koiralle sopiva ruoka ei aiheuta suolistoontoimintahäiriöitä. Häiriöiden tunnusmerkkejä ovatrunsas ulosteen määrä, useaan kertaan päivässä tapahtuvaulostaminen, kaasun kehittyminen suolistossa,voimakkaat suolistoäänet, oksentelu tai ripulitaipumus.Suositeltavin ruoka on itse valmistettu kotiruoka, jokaei sisällä liikaa kuituja. Ruohon syönti ei ole sopivaa.Välittömästi ennen tai jälkeen fyysisen rasituksen koiralleei pidä tarjota ruokaa. Liiallista juomista pitäämyös välttää. Koiralle on parempi antaa vain pieniävesiannoksia ennen rasitusta ja rasituksen jälkeen.Kotona voi pitää sopivia lääkkeitä ensiaputarkoitukseen.Metoklopramidi injektiona tai peräpuikkona, tylosiinikapseleina tai jauheena tai sulfa/trimetopriimi voidaanannostella eläinlääkärin ohjeen mukaan välittömästilaajentuman uusimista epäiltäessä, jo ennen vastaan-otollelähtöä. B.VAKAVAT, JOSSAIN MÄÄRIN HOITOIHIN VASTAAVAT SAIRAUDET Wobbler syndroomalla tarkoitetaan suurilla ja jättiroduillaesiintyvää kaularangan alueen sairaustilaa. Sairaudenhankalampia, mutta tilaa paremmin kuvaavianimiä ovat "kaudaalinen kaularangan spondylomyelopatia"tai "kaularangan nikamien instabiliteetti ja nikamienepämuodostumistila". Nimet kertovat, että kysymyksessäon alempien kaularangan nikamien alueenselkäydinkanavan ahtautuma.Tyypillisiä kirjallisuudessa mainittuja rotuja, joillasairautta esiintyy ovat tanskandoggi ja dobermann.Ongelma ei kuitenkaan rajoitu vain näihin. Sairauttaesiintyy kyllä monien muidenkin rotujen yksilöillä.Tanskandogilla sairaus näkyy tavallisesti varsinnuorilla koirilla. Dobermannilla wobbler on keski-ikäisentai vanhemman eläimen ongelma. Wobbler oireetesiintyvät tyypillisesti uroskoirilla, vaikka nartutkin voivatsiihen sairastua.Sairauteen liittyy sekä ensisijainen geneettinentaipumus, että myöhemmin lisätekijöiden aiheuttamaalueellinen kuormitus. Kaularangassa voi olla aluksiahtautumaa tai kaularangan nivelten epävakaisuutta(instabiliteettia) nikamien liikkuessa. Jatkuva ärsytystilaaiheuttaa ympäröivissä kudoksissa alueellista liikakasvuatai rappeutumaa, jonka ansiosta potilaassaalkaa näkyä sairausoireita. Vielä ei täysin tiedetä mitenerilaiset tekijät vaikuttavat sairauden esiintuloon.Joka tapauksessa selkäydinkanava ahtautuu muutoksistajohtuen. Selkäydin, joka kulkee luisessa kaularangannikamien ja pehmytosaelementtien muodostamas-saputkessa joutuu puristuksiin ja koiralle ilmaantuuwobbler sairauteen liittyvät tyypilliset oireet.Oireet näkyvät tavallisesti hiljalleenalkavana liikuntahäiriönä. Häiriö voi olla varsinvähäinen. Koiran takaraajojen askel on hieman hidastunuttai kömpelö. Toisaalta koiralle voi kehittyä voimakastatakaosan koordinaatiohäiriötä, jossa koira ei pystyvaikuttamaan kunnolla takajalkojen asentoon, hoippuenja horjuen kävellessään. Pidemmälle edenneessäsairaudentilassa myös etujalkojen askel muuttuu lyhyeksija jäykäksi. Kaularangan taivuttelu aikaansaaselkäytimen voimakkaampaa puristumista pahentaenoireita.Wobbler diagnoosia on melko mahdoton tehdävain kliinisen kuvan perusteella. Moni muukin sairausmuistuttaa oireiltaan wobbleria. Paras tapa on suorittaahyvä neurologinen tutkimus ja röntgentutkimus.Kuitenkin, tarkastelemalla pelkästään niin sanottuanatiivi röntgenkuvaa on mahdotonta arvioida löydöstenkliinistä merkitystä.Erittäin usein esiintyyepämuodostuneita nikamia kaularangan loppuosassa.Epämuodostumat eivät välttämättä aiheutakliinisiä oireita koiralle. Myös kaularangan taivuttelukuvatvoivat johtaa harhaan, vaikka silloin tällöin natiivikuvissanähdään epäilyttävän voimakasta nikamienvälistä virheasentoa. Potilas, jolla epäillään wobbersyndroomaa tulee tutkia röntgenologisesti ydinkanavanvarjoainetutkimuksen avulla.Wobbler hoidoksi voidaan oireiden määrästä jalaadusta riippuen valita ns. konservatiivinen hoitomuototai kirurginen toimenpide. Lepo yhdistetään kaularanganrasituksen poistoon. Talutuksessa käytetään val-jaita ja kaulan kuormittamista vältetään. Käytetyimpiälääkkeitä wobbler hoidossa ovat kortikosteroidit ja tulehduskipulääkkeet.Konservatiivinen hoito auttaa erittäinmonta koiraa selviytymään kohtuullisesti eteenpäin.Mikäli oireet ovat voimakkaat, koiralla on jatkuviakipuja ja lääkitys ja lepo ei tuota tulosta on harkittavakaularangan vaurioalueen kirurgista korjaamista. Leikkaushoitoei usein ole ensimmäinen hoitovaihtoehtoja vaatii erikoiskirurgiaa ja oikean menetelmän valintaa.Toimenpiteellä pyritään poistamaan selkäytimeenkohdistuva paine ja stabiloimaan nikamien epänormaaliliike. Tulokset vaihtelevat sillä ideaalia leikkausmenetelmääei ole vielä löytynyt.Wobblerin esiintymismäärää on vaikea arvioida.Lisääntynyt leikkiminenrättien ja pallojen kanssa lisää myös riskiä sairastua.Kaularangan instabiliteettiin sairastuvia koiria eivoida seuloa ennalta, sillä pelkkä luisen nikamarakenteenarviointi ei anna varmaa käsitystä koiran sairastumisriskistä.Varjoainetutkimukset eivät ole rutiinitutkimusmenetelmiä,eivätkä siten sovellu populaationtestaukseen. C.VÄHEMMÄN VAKAVAT SAIRAUDET Lonkkanivelen dysplasialla tarkoitetaan perinnöllistälonkkamaljan ja reisiluun pään yhteensopimattomuutta,joka voi esiintyä koiralla tois- tai molemminpuolisena.Yhteensopimattomuus voi olla lievä tai vaikea-asteista.Vian esiintuloon vaikuttaa useampi geeni (poly-geneettinenperiytyminen). Myös monet ympäristötekijätosallistuvat lonkkamaljan ja reisiluun pään muodostamannivelen lopulliseen muotoutumiseen ja sitensairauden esiintuloon.Lonkkadysplasia kuvattiin kirjallisuudessa jo 1937,mutta vasta 1960-luvulla vian esiintyminen koettiin ongelmaksi.Lonkkanivelen rakennetta ja maljan ja reisiluunpään keskinäistä yhteensopivuutta alettiin tutkiaröntgenologisesti. Yleismaailmallisesti hyväksyttiintietty asento, jossa kuvaus suoritetaan ja tietyt kriteerit,jolla kuvien informaatio tulkitaan. Vuosikymmenienkuluessa kriteereistä on keskusteltu paljon, mutta periaatteetovat kuitenkin säilyneet lähes ennallaan.On olemassa erilaisia arvioita siitä, miten voimakkaastilonkkadysplasia periytyy, toisin sanoen kuinkasuurta on geneettisten tekijöiden osuus vian esiintuloon(heritabiliteetti). Heritabiliteettiarvot vaihtelevat,sillä myös ympäristötekijät vaikuttavat lopputulokseenja niiden osuus on erilainen eri tutkimuksissa. Ympäristötekijöitäovat koiran hoitoon, kasvuun ja terveyteenliittyvien tekijöiden lisäksi kuvaus- ja arvosteluteknisettekijät. Mitä pienemmäksi tai yhteneväisemmäksisaadaan ympäristötekijöiden osuus, sitä suurempi ondysplasian heritabiliteetti kyseisessä aineistossa. Samallakasvaa luonnollisesti arvostelutuloksen käyttö-varmuusjalostuksessa.Vikaa on mahdotonta karsia rodusta sillä sairausjohtuu usean eri geenin positiivisesta tai negatiivisestayhteisvaikutuksesta (polygeneettinen periytyminen).Jalostuksessa on mahdollista edetä terveempään suuntaanpyrkimällä kohottamaan dysplasian heritabiliteettiarvoaja analysoimaan saatuja tuloksia tieteellisemmin(indeksijalostus). Indeksijalostuksessa ympäristötekijöidenvaikutus tuloksiin pyritään minimoimaan.Yksilön perinnöllistä taipumusta sairastua dysplasiaantarkennetaan huomioimalla yksilön sukulaisten tuloksetarvioinnissa. Dysplasia-asteen määritteleminen onaina subjektiivista. Useissa tutkimuksissa on voitu todeta,että kokeneempienkin arvostelijoiden lausunnotsaattavat jonkun verran erota toisistaan. Vaikka dysplasiaaon kartoitettu tutkimuksin jo vuosikymmenet, erimaissa voi olla toisistaan hieman poikkeava jalostusmateriaaliarvosteluperusteiden eroavuuksien vuoksi.Euroopassa löytyy myös maita, jossa lonkkanivelienkuvausta ei suoriteta tai kuvauksia on tehty vasta muutamanvuoden ajan.Röntgenkuvausta varten koira joudutaan rauhoittamaanja kuvaus suoritetaan yleisesti hyväksytyssäasennossa. Koira makaa selällään ja koiran takaraajatojennetaan taaksepäin samalla kääntäen polvet ylöspäin.Kuvassa nähdään myös muita mielenkiintoisiayksityiskohtia. Selkärangan viimeisiä lannenikamia jalannenikamien ja ristiluun liitosaluetta voidaan tarkastella.Poikkeavuudet havaitaan ja voidaan raportoida samanaikaisestilonkkien tutkimuksen yhteydessä.Lonkkalausunnossa muutoksia kuvataan FCI:nhyväksymällä liukuvalla asteikolla A:sta E:hen. A tar-koittaayksilöä, jolla on normaalin näköiset lonkkanivelet.B on lausuntona nivelistä, joissa on hyvin lieväämuutosta, C nivelissä muutokset ovat jo selkeämminhavaittavissa, mutta eivät ole vielä kovin voimakkaat. Dnivelten muutokset ovat edellistä selvemmät ja nähtävissäon myös nivelrikko. E nivel on voimakkaasti vammautunutsekä dysplasian, että nivelrikon osalta. Saksalaisessajärjestelmässä A lonkkia nimettiin kirjaimillaHD1, B lonkat olivat HD2, C lonkat HD3 ja niin edelleen.Nykyisin lausunnot ovat yhteneväisiä FCI:n järjestelmänkanssa.Lonkkanivelen löysyys ei sinällään ole sairaus.Sairaudeksi se muuttuu mikäli koiralle kehittyy nivelrikko(osteoarthroosi). Toiset yksilöt kehittävät nivelrikonherkästi, toisille se ei muodostu vaikka dysplastisiamuutoksia nähdään. HD ei ole merkittäväterveyshaitta, mutta vian olemassaolo tulee huomioidaja sen esiintymistä pitää silmällä.Nivelen liikkuvuuden ylläpitäminen on kaikissadysplasiamuodoissa tärkeää. Kevytrakenteinen ja liikkumaanmotivoitunut koira käyttää raajojaan. Mahdollinenkehittyvä osteoarthroosi ei rampauta tällaista koiraayhtä nopeasti kun pentuesisartaan, joka dysplastisenalojuu sohvalla vieläpä hieman ylipainoisena. Yli-painoaja virheellistä ruokintaa kasvavalla pennulla onpidetty eräinä dysplasiaa selkeästi pahentavina tekijöinä.Monissa maissa koirien jalostuskäytölleon asetettu voimakkaita rajoituksia. Jos ro-dulla on laaja jalostuspohja, eikä rodussa ole paljonmuita karsintaan vaikuttavia tekijöitä HD:lle pystytäänasettamaan tiukkoja raja-arvoja. 2 .Ihosairaudet Demodex Canis on loinen, joka elää koiran karvatupessa,eikä aiheuta isäntäeläimelle useimmiten minkäänlaisiaoireita. Yksilön immunologisen järjestelmän häiriöissä,niin sanottujen T- solujen vaurioissa, koiramenettää kyvyn kontrolloida Demodex loisen lisääntymistä.Demodikoosia esiintyy kolmea eri muotoa.Tavallisin on nuorella, immunologisesti vielä hiemankehittymättömällä yksilöllä nähtävä paikallinendemodikoosi. Sairaus on useimmiten harmiton, enemmänkinkosmeettinen iho-ongelma. Tyypillistä on, ettäalle vuoden ikäisellä koiralla nähdään pieniä noin puolensenttimetrin mittaisia karvattomia, hieman kiiltäviätai lievästi hilseileviä laikkuja kuonon, pään tai raajojenalueella. Iholeesiot eivät kutise, eivätkä näytä vaivaavankoiraa ja niitä ei tavallisesti ole kuin muutamiasiellä täällä. Nuoren koiran paikallisella demodikoosillaei katsota olevan geneettistä merkitystä. Sairausparanee lähes aina ilman minkäänlaista hoitoa. Oireettosin kestävät reippaasti yli vuoden ikään, mutta eivätmyöskään pahene. Koiran yleiskunnosta pitää huolehtiaja ihoalueisiin ei pidä käyttää kortisonipitoisia aineita,jotka heikentävät yksilön immuunivastetta. Antiseptisillavoiteilla voi yrittää rauhoittaa ihotulehduksia.Toinen, onneksi suhteellisen harvinainen demodikoosimuotoon yleistynyt demodikoosi. Sairaus näkyyvoimakkaina ihomuutoksina, jotka nopeasti pahenevat.Koira kaljuuntuu laaja-alaisesti ja iholla näkyy selvätulehduskuva. Koiralla saattaa olla kutinaa. Nuoleminenja ihon hankaaminen pahentavat näkyviä oireita.Iho paksunee ja poimuuntuu ja erikoisesti huulten,alaleuan ja tassujen alueet ovat rasvaisen näköisiä jaeltaantuneen hajuisia.Yleistynyt demodikoosi katsotaan periytyväksi sairaudeksi.Vaikka tänä päivänä lääkkeiden teho on parantunut,kaikki potilaat eivät välttämättä kuntoudu.Hoitoina käytetään ihon ulkoista käsittelyä amitraziasisältävällä liuoksella. Vaikeammissa tapauksissa käytetäänsysteemistä hoitoa suun kautta ivermektiinillä.Ivermektiini voi kuitenkin olla myrkyllistä eräille koirilleja koiraroduille. Sen sijasta käytetään paljon milbemysiiniä,joka on hinnaltaan kalliimpaa ja mahdollisestiei yhtä tehokasta kuin ivermektiini. Sekundaarisenbakteeritulehduksen johdosta hoitoihin usein kombinoidaanantibiootit. Muita ihon toimintoja tukeviahoitoja kannattaa myös hyödyntää (omega rasvahapotja vitamiinit). Lääkitys on aina pitkäaikainen, eikä sitäpidä keskeyttää ennenkuin raapenäytteet ovat useammankerran peräkkäin puhtaita.Kolmas demodikoosimuoto esiintyy vanhemmillakoirilla, joilla immuunijärjestelmä on muiden vakaviensairauksien tai niiden hoitojen vuoksi voimakkaastikuormittunut tai häiriintynyt. Näillä yksilöillä primaariongelmanlöytäminen on erikoisen tärkeä hyvän lopputuloksensaavuttamiseksi. Follikulaari dysplasia nimitys kuvaa muutamia todennäköisestierilaisia ihosairauksia, joissa eläimen turkinkunto muuttuu ja patologisanatomisessa ihonäytteessänähdään samankaltaisia tyypillisiä muutoksia.Colour dilution alopecia (CDA) tai myös Colourmutant alopecia on follikulaarisen dysplasian muoto,joka jo vuosikymmenet on ollut tiedostettu ihosairausdobermannharrastajien piirissä. Sairautta esiintyy siniselläja isabellan värisellä koiralla, josta johtuen siitäkäytetään myös nimeä "sinisen dobermannin syndrooma".Ongelma on tuttu muissakin roduissa, jossanäitä laimennusvärejä esiintyy. Kaikki siniset( ja isabellan) väriset koirat eivät välttämättä sairastu. Toisaalta esimerkiksi weimaraneilla, jotka kaikki ovat väriltään laimentuneita sairaus on tuntematon. Sairaus siis liittyy ns. dilutiontekijään eli värin laimennustekijään. Musta koira (BBDD, BbDD BbDd tai BBDd) "laimenee" laimennustekijän suhteen homotsygoottina siniseksi (BBdd tai Bbdd) ja ruskea (bbDd) isabellan (bbdd) väriseksi. Koska kaikki homotsygoottisen laimennustekijän (dd) omaavat koirat eivät sairastu vaikuttaa siltä, että tekijällä on rinnakkaisalleeli d1. Toisaalta d tekijä saattaa sijaita hyvin lähellä geenivirhettä, joka aiheuttaa sairauden. Virhe periytyy sitten yhdessä laimennustekijän kanssa. Tummat teräksen siniset koirat vaikuttavat terveemmiltä kuin vaaleamman siniset koirat. Sairaat koirat syntyvät terveinä. Jossain vaiheessa pentuikää, nuorena tai jopa hieman vanhempana iho muuttuu hilseileväksi ja turkki harvenee läikittäisesti erikoisesti selän ja kylkien alueelta. "Koin syömä" tekstuuri erottuu selvästi, kun koiraa tarkastelee sopivassa sivuvalossa. Karva on katkeilevampaa ja kuivempaa kuin normaalisti. Ruskeitten merkkien alueet jaloissa, päässä ja peräpeilissä ovat normaalit. Ihoon ilmaantuu pieniä näppylöitä, jotka ovat sekundaarisen bakteeritulehduksen seurausta. Vuosien kuluessa lähes kaikki karva katoaa, sillä uutta karvaa kasvaa huonosti. Jäljelle jää hieman hilseilevä, harvoin kutiava, melkein karvaton iho sinisen tai isabellan värialueella. Pää, kaula ja jalat ovat hitaammin ja vähiten vaurioituneita. Diagnoosi on suhteellisen helppo tehdä koiran sinisen värin perusteella. On kuitenkin hyvä muistaa, että voi olla muitakin sairauksia (esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, muut hormonaaliset häiriöt, bakteeri ja sienitulehdukset, puutossairaudet), jotka voivat olla iho-ongelman aiheuttajia tai komplisoivat alkuperäistä sairautta. CDA:aa on todettu myös ruskeilla ja mustilla koirilla. Diagnoosi kannattaa varmistaa ihobiopsialla. Tässä erikoisesti karvassa, karvafollikkeleissa ja follikkelien ympäriltä löytyy tyypillisiä melaniini kasautumia. Ilmeisesti epänormaalit melaniinikasautumat rikkovat karvan pinnan. Karva heikkenee ja ympäröivään kudokseen vapautuu toksisia aineita. Parantavaa hoitoa ei ole olemassa. Ihotulehduksissa ihon tukihoitona käytetään kylpyjä, omega rasvahappojen lisäämistä ja tarvittaessa antibioottihoitoja. Periaatteessa CDA aiheuttaa koiralle hiljalleen pysyvän karvojen menetyksen ja kaljuuntumisen. Monilla koiraroduilla allergioiden määrä on lisääntynyt. Allergiat voidaan jakaa kahteen selkeään ryhmään: ruoka-aineallergiat ja atopiat. Näissä yksilöllä on taipumus tuottaa liiallisesti vasta-aineita (immunoglobuliineja) tavallisissa olosuhteissa harmittomia proteiineja (allergeeneja) vastaan. Allergioihin liittyy paljon tunnistettuja ja vielä tunnistamattomia yksityiskohtia, jotka vaikuttavat siihen miten yksilö lopullisesti reagoi allergeeniin. Molemmille sairausryhmille on tyypillistä, että koiran oireet alkavat kutinana, usein ilman muita nähtäviä ihomuutoksia. Raapimisen ja hankaamisen seurauksena ihoon kehittyy nopeasti tulehdus, joka myös pahentaa kutinaa. Ruoka-aineallergikko saattaa alkaa oireilla jo alle puolen vuoden iässä. Kutinaan ei liity vuodenaikaisvaihtelua. Ns. eliminaatiodieetti on paras tapa testata ruoka-aineallergiasta epäilty potilas. Laboratoriotestit ovat epäluotettavia ja antavat runsaasti virhepositiivisia tuloksia. Atopikot sairastavat joko ympärivuotisesti mikäli allergeeni on sisätiloissa, tai esimerkiksi vain kesäaikaan jolloin voidaan epäillä, että allergeeni on esimerkiksi ulkona esiintyvää siitepölyä. Testaus voidaan suorittaa iho- tai veritestein. Useimmiten testaus tehdään silloin, kun halutaan kehittää rokote allergeenille. Pääasiallisena lääkityksenä käytetään kortikosteroideja. Ruoka-aineallergikoille kannattaa etsiä sopi-va ruokavalio, joka yksinään eliminoi kortikosteroidien käyttötarpeen. Siedätyshoito (hyposensibilisaatio) on hyvä vaihtoehto kortisonien käytölle. Kortisonien käyttö pyritään minimoimaan kombinoimalla hoitoon anti-histamiineja, ihon toimintaa tukevia aineita (omega rasvahapot, vitamiinit) sekä hoitavia pesuja. 3. Kilpirauhasen vajaatoiminta, hypotyreoosi Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on yleinen koirilla diagnosoitava hormonaalinen sairaus. Sitä esiintyy varsin monilla koiraroduilla ja eri ikäisillä koirilla. Sairaudessa kilpirauhasen erittämien hormonien tyroksiini (T4) ja tyroniini (T3) tuotanto laskee. Kilpirauhanen erittää pääosan hormoneista T4 muodossa ja vain pienen osan T3 muodossa, joka kuitenkin on aktiivinen muoto. T4 muutetaan maksassa ja munuaisissa monimutkaisen prosessin kautta tarvittaessa T3 muotoon. Molemmat hormonin muodot sitoutuvat plasman proteiineihin yli 90%:sti. Vain "vapaa" hormoni pääsee solujen sisään. Kilpirauhasella on hyvin toimiva kontrollijärjestelmä, jota kutsustaan "feed back" mekanismiksi. Hormonia erittyy vasta, kun plasman hormonimäärä on laskenut tietylle tasolle, joka aiheuttaa TRH eli vapauttajahormonin erittymisen aivojen hypothalamuksesta. Tämä hormoni vapauttaa aivolisäkkeen TSH eli kilpirauhasta stimuloivan hormonin, jonka tehtävänä on nimensä mukaan stimuloidakilpirauhasen hormonituotanto käyntiin. Kun hormonia taas on riittävästi rauhoittuu stimuloiva järjestelmä hetkellisesti. Vaikka hypotyreoosi on yleinen sairaus, se saattaa olla myös ylidiagnostisoitu. Oireet ja labora-toriotestit on tulkittava oikein. Hypotyreoosia eli kilpirauhashormonien vajaatuo-tantoa esiintyy neljää eri muotoa. Sairaus voi olla synnynnäinen, se voi olla primäärinen, sekundäärinen tai tertiäärinen. Synnynnäisessä muodossa kilpirauhanen on enemmän tai vähemmän vajaakehittynyt, tuhoutunut tai sitä kontrolloivat hormonit eivät toimi normaalisti. Oireet sairailla yksilöillä näkyvät jo varhain pentuiässä. Ne ovat usein selkeitä, kuten kääpiökasvuisuus, men-taalinen poikkeavuus, turkin epänormaalisuus ja liikkumishäiriöt. Primäärinen hankittu hypotyroidismi on ehdottomasti yleisin sairauden muoto. Tässä muodossa kilpirauhasen toiminnallinen solukko tuhoutuu vähitellen täysikasvuisella koiralla. Lymfosyyttinen tyreoidiitti on ilmeisesti autoimmuuni sairaus, jossa koiran immuunijärjestelmä hyökkää omaa kilpirauhaskudostaan vas-taan. Rauhaskudos tuhoutuu hitaasti ja tulehdussolut tunkeutuvat kilpirauhaskudokseen. Primäärin hypothyroidismin toisessa tavallisessa muodossa idiopaattisessa kilpirauhasen atrofiassa, rauhaskudos tuntemattomasta syystä kuolee ja korvaantuu rasvakudoksella Sekundäärinen hypotyreoidismi johtuu kuten nimikin viittaa ongelmista muualla elimistössä. Tässä tapauksessa hypofyysin eli aivolisäkkeen tyroideaa stimuloivan hormonin puutteesta. Aivolisäkkeessä saattaa olla kasvain, epämuodostuma tai muu aivolisäkkeen solujen toimintahäiriö. Tertiäärinen hypotyreoosi on teoreettinen sairaus koiralla, jossa hypothalamuksen vapauttajahormonin määrä on laskenut, eikä aivolisäke siksi stimuloi kilpirauhasen toimintaa. On selvää, että kilpirauhasen vajaatoiminnalle on olemassa geneettinen taipumus, mutta monet ympäristötekijät kuten ravinto ja ympäristön toksiinit, virukset yms. vaikuttavat sairauden puhkeamiseen geneettisesti herkillä yksilöillä. Kilpirauhashormonien tuotanto on välttämätöntä elimistön omille aineenvaihduntaan liittyville toiminnoille. Vajaatoiminta ei kuitenkaan ole hengenvaarallinen tai akuutti, äkillinen tila. Oireet ilmaantuvat tavallisesti 2-5 -vuotiaille koirille. Koska kilpirauhasen merkitys on tärkeä monissa elimistön säätelytoiminnoissa, häiriöitä vajaatoiminnan seurauksena syntyy monilla tahoilla. Usein häiriöt ilmaantuvat hidastuneena ja vähentyneenä toimintana solujen aineenvaihdunnan vähentyessä. Oireet voi-daan karkeasti jakaa sen mukaan mihin elintoimintaan vajaatoiminta selkeimmin vaikuttaa. Koska oireet ilmaantuvat hitaasti ja vähitellen, ne helposti tulkitaan tavalliseksi vanhenemiseksi. Aineenvaihduntaan liittyvät oireet: väsymys, masentuneisuus, laiskuus, haluttomuus toimia ja liikkua, paleleminen ja lämpimään hakeutuminen sekä lisääntynyt painonnousu. Iho-oireet: Karva lähtee ja on kuivaa ja elotonta, iho saattaa hilseillä. Karvassa voi havaita värimuutok- sia ja alopesiaa eli paikallista karvattomuutta tai heikkokarvaisuutta erikoisesti kyljissä, vatsan alla ja hännän alueella. Pää ja raajat ovat usein aivan terveitä. Sairaat ihoalueet saattavat myöhemmässä vaiheessa pigmentoitua. Mikäli karvaa joudutaan syystä tai toisesta lyhentämään tai leikkaamaan pois, se ei enää kasva kunnolla leikatulle alueelle. Ihoon kerääntyy myös hieman nesteitä, joka saattaa antaa koiralle pään alueella sijaitessaan poikkeavan surumielisen ilmeen. Häiriintynyt ihon toiminta ja heikentynyt immuunivaste edesauttavat sekundaarisen bakteeri-infektion kehittymistä. Kuten aina sekundaarisissa iho-infektioissa leesiot ovat vaikeasti parannettavia ja uusivat herkästi. Krooniset korvatulehdukset ovat erikoismuoto kroonisista iho-infektioista, joita kilpirauhasen vajaa-toiminnasta kärsivät koirat sairastavat. Lihasten ja hermoston oireet: Iho- ja aineenvaihduntaoireita esiintyy myös, vaikka harvemmin. Koiralla voi olla huonontuneen neurologisen toiminnan seurauksena yleistä heikkoutta, ja lihastoiminnan vajaavaisuutta, ataksiaa, horjuvaa käyntiä, ontumaa. Kasvohermo- ja vestibulaarihermosyndrooma aikaansaavat pään tärinää, silmien värinää ja karsastusta. Orientoitumishäiriöitä, kramppeja, halvaantumisoireita ja koomaa on kuvattu hypotyreoosin yhteydessä. Myös muita oireita, kuten ruokatorven laajentumaa, nielun paralyysiä ja myastenia gravista on epäilty kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamaksi. Lisääntymiseen liittyvät oireet: Nartuilla on voitu havaita infertiliteettiä, kiiman kierron häiriöitä, abortointeja ja sikiökuolemia. Uroksilla on kuvattu sperman laadun häiriöitä ja vähentynyttä libidoa. Sydänverisuonioireet: Hidastunut sydämen rytmi ja rytmihäiriöt ovat yleisin vaikka harvoin havaittu oire. Muutokset verenkuvassa: Lievää anemiaa esiintyy usealla vajaatoimintapotilaalla. Kolesteroli on myös usein kohonnut. On hyvä muistaa, että sairauden erittäin hitaan etenemisen vuoksi osa koirista saattaa olla oireettomia. Kilpirauhasen vajaatoiminnan selvittämisessä ovat kilpirauhasen toimintaa kuvaavat verikokeet tärkein apu. Kirjallisuudessa käydään vilkasta keskustelua siitä, minkälaisia testejä tarvitaan. Sairailla koirilla ei aina ole oireita, sairaus etenee hitaasti kliiniseen muotoon ja toisaalta näennäisillä kilpirauhasoireilla koira saattaa sairastaa jotain aivan muuta sairautta, joka laskee veriarvoja. Monet tekijät vaikuttavat kilpirauhasen hormonien tasoihin. Tärkeimmät testit ovat veren tyroksiinin (T4 ) ja kilpirauhasta stimuloivan hormonin TSH mittaus. Jos koiralla on kliinisiä oireita, T4 on matala ja TSH noussut on diagnoosi primaari hypothyroidismi melko varma. Jos TSH ja T4 ovat molemmat matalia saattaa kyseessä olla sekundaarinen hypotyroidismi. Muita testejä, joita käytännössä ei Suomessa tehdä ovat mm. thyroglobuliinin autovasta-aineiden mittaus, T3 määritys, TSH stimulaatiokoe, TRH stimulaatiokoe. Kilpirauhasen vajaatoiminnan ja muiden elinten sairauksien syy- ja seuraussuhteet ja yhteydet toisiin-sa herättävät keskustelua. Puhuttaessa kilpirauhasen vajaatoi-minnasta on myös muistettava, että monet sairaudet laskevat kilpirauhashormonien pitoisuuksia ilman, että kyse on rauhasen omasta vajaatoiminnasta (euthyroidea sairaudet). Diabetes, lisämunuaisen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta ja maksasairaudet ovat tyypillisiä esimerkkejä. Myös eräät lääkkeet, kuten glokokortikoidit, epilepsialääkkeet, sulfa ja jotkut särkylääkkeet laskevat sekundaarisesti kilpirauhashormonien määrää. Tällaisissa tapauksissa kilpirauhashoidon aloittaminen on tietysti turhaa, jopa haitallista. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa käytetään tyroksiinikorvaushoitoa. Oireet helpottavat nopeasti ja pysyvät yleensä hyvin kontrollissa. Vajaatoiminnan hoito on elinikäistä. Onneksi lääkityksen hinta ei muodostu sietämättömän kalliiksi. Panosteiitilla tarkoitetaan nuorella kasvavalla koiralla tavattavaa raajojen pitkien putkiluiden sairautta. Taudin syyt (etiologia) ovat edelleenkin epäselviä. Eläinlääketieteessä sairaus on pystytty kliinisten ja röntgenologisten tuntomerkkien perusteella diagnostisoimaan jo vuosikymmeniä. Verenkiertohäiriöt ja ympäristötekijät, kuten ruokintavirheet on usein yhdistetty taudin etiologiaan. Taudin periytymisestä ei löydy tutkimuksia, mutta tiedämme, että sairaus on melko yleinen eräillä roduilla, esimerkiksi Tanskandogilla. Uroksilla panosteiitti on yleisempää kuin nartuilla. Sairaudessa tapahtuu muutoksia putkiluiden ytimessä ja luun pinnalla. Solumuutoksia nähdään rasva-, luu- ja sidekudossoluissa. Koiralla nähdään vaihtelevaa ontumista ja kipuja. Ontuminen voi siirtyä jalasta toiseen ja kipu voi olla joskus sietämätön. Koira aristaa raajojen koskettelua tai puristelua. Nivelet ovat terveet. Toisilla koirilla esiintyy kuumeilua ja ruokahaluttomuutta, joka todennäköisesti johtuu siitä voimakkaasta kivusta, jota koira tuntee. Sairaat koirat ovat parhaassa kasvuvaiheessa. Oireilu voi alkaa noin 5 - 12 kk ikäisenä. Oireet voivat olla tilapäisiä tai koko kasvukauden kestäviä. Joskus harvoin myös täysikasvuinen koira voi sairastua panosteiittiin. Diagnoosi tehdään sairausoireiden ja tyypillisten röntgenlöydösten perusteella. Hoidossa tärkeintä on raajojen liikkuvuuden palauttaminen ja lihaskunnon ylläpitäminen kipulääkkeiden avulla. Joskus käytetään lisähoitona kortisonia. Ruokinnan muutosten merkitys on avoin, mutta ainakin mahdollisen ylipainoon kannattaa kiinnittää huomiota. Kiistanalainen kysymys on, onko voimakkaan proteiiniruokinnan rajoituksesta hyötyä. Sairaudella on hyvä ennuste. Paraneminen tapahtuu aikaa myöten,eikä koira tarvitse leikkaushoitoja. Sairaus ei myöskään vaikuta koiran myöhempään terveydentilaan. 5a.Ektropium eli luomiköyry,uloskääntyminen Ektropium tarkoittaa sitä,että alaluomi riippuu selvästi ja siitä muodostuu tasku,johon kerääntyy helposti kaikenlaista likaa,joka ärsyttää silmän sidekalvoa. Silmät alkavat punoittaa,ne ärtyvät ja niistä vuotaa vettä.Vikaa voidaan ja se pitää leikata,jos se selvästi kiusaa koiraa.Leikkauksen jälkeen koiran silmäluomet ovat normaalit,eikä vikaa voi paljaalla silmällä enää erottaa arpien paranemisen jälkeen. 5b.Entropium eli luomikouru,sisäänkääntyminen Entropium on Ektropiumin vastakohta.Entropiumissa osa alaluomesta ja joskus yläluomestakin on kiertynyt sisäänpäin.Se sijaitsee useinmiten ulommassa silmäkulmassa,jolloin silmän karvainen iho joutuu silmän sidekalvoa ja mahdollisesti sarveiskalvoa vastaan. Silmät ovat ärtyneet, ja niistä vuotaa vetta, ja jopa rähmää.Vaiva on parannettavissa kirurgisesti. Joskus Entropium ja Ektropium voivat esiintyä koiran luomissa samanaikaisesti,antaen silmälle hieman erikoisen,"timanttisen" muodon.Mikäli koira raapii silmiään ja kärsii toistuvista silmätulehduksista,se pitää operoida. Silmäluomen sisään-ja uloskiertymät ovat silmäluomien asentovirheitä, jotka ovat usein perinnöllisiä. 5c.Kolmannen silmäluomen (vilkkuluomen) ongelmat ja Cherry Eye Kolmas silmäluomi voi tulehtua esim. silmän sidekalvon
tulehduksissa,tällöin hoito silmälääkkeillä
antaa yleensä hyvän tuloksen. Kolmannen silmäluomen
eversiossa eli vilkkuluomen kiertymässä on kysymys luomea
tukevan ruston kiertymisestä ja tällöin luomi on
kokonaan näkyvissä.Kiertynyt alue boidaan kääntää
takaisin ja toivoa,ettei se kierry uudelleen.Hankalissa tapauksissa
rusto voidaan kirurgisesti poistaa,mutta seurauksena voi olla joskus
myös Cherry Eye. Cherry Eyessä(kirsikkasilmä) kyynelrauhanen
luiskahtaa esiin luomen alta.Tällöin koiran silmän
sisänurkassa näkyy pieni punainen pallukka, joka tulehtuessaan
voi turvota jopa kirsikan kokoiseksi.Tämä kyynelrauhasen
esiinluiskahdus on syytä korjata kirurgisesti mahdollisimman
nopeasti.Joskus kirsikkäsilmä voi olla seurausta vilkkuluomen
operaatiosta, mutta se esiintyy usein omana ongelmanaan. Ongelmien
perusmekanismia ei tiedetä,mutta se liittyy jättirotujen
löysiin luomiin ja myös yleiseen kallon ja silmän
rakenteeseen.Kahta koiraa, jolla on samantyyppinen ongelma, ei suositella
yhdistettäväksi.
|
| © 2003 Kennel Genedda |